Penkkareiden tunnelmia

Waluigiii

Fiilis oli aamusta alkaen just sellanen ku pitikin, niinku realized et tää on tässä nyt oikeesti tää päivä ja meille ajankohtainen! :) mulla oli hirvee epävarmuus mun puvusta, mutta kouluun päästyäni mä olin oikeestaan jopa enemmän kun tyytyväinen.
 mä en kyllä innostunut tossa luokassa vierailusta ja omien juttujen selittelystä, en mä edes tiedä mitä mä olisin selittäny eikä kiinnostanu mennä muiden mukana sinne tyhmänä tönöttään. istuin ennemmin kansalaisopiston luokassa mukavalla nojatuolilla ja join juomapullostani kossukolaa.
Tulihan tietty myös se vaihe, että kaikki on perseestä ja ärsyttää, ärsytti vähän liikaakin. Ruoka ei maistunut, eikä ollu edes hyvää. En tiedä johtuko ärsytyksestä vai humalasta, vai molemmista. Jälkkäriä en ees halunnu eteeni. En edes muista missä vaihees häivyin ruokalasta ja menin vessaan soittamaan angsti puhelun. Kenelles muullekkaan kuin Antille ja piristyin heti kun se sano et kerkee johonkin torin laitamille pysähtymään ja kattomaan ajoa. Fiilis oli taas huipussaan penkkariajelussa :') 

Minni ja oluset :)

Iltapäivällä iski kauhee väsy ja en tiiä oikeen mitkä fiilikset oli. Mestarissa se koko loppupäivä kului, pelaten Kimbleä ja Aliasta ja todettua jälleen, että olen aivan paska. Kyllä mä vielä joku aika takaperin voitin aina kaikki Unosta Monopolyyn... :D Bingoakaan Mestarin lipukkeet ei mulle sinä iltana suonut. Puolen yön maissa totesin, että nyt maistuu Antin kainalo paremmin kuin neljän egen opiskelijalonkerot.